Onko poro lähiruokaa Porissa? Tai rössypottu Helsingissä? Entä miten varmistetaan, ettei nykyinen 100 000 henkilön määrä vajaaravittuja vanhuksia Suomessa kasva? Millä turvataan laatua ikäihmisten ravitsemukseen – ja rakennetaan samalla tulevaisuutta kasvattamalla lapsista ruokakulttuurin ja ruoan alkuperän tuntevia osaajia? Nämä kysymykset nousivat erityisesti esiin Fazer Food Servicesin ja Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n yhteisessä ruokakeskustelussa SuomiAreenalla Porissa.

Kuka määrittelisi lähiruoan uudelleen?

Keskustelun juontaja Maaseudun tulevaisuus -lehden toimittaja Eija Mansikkamäki haastoi panelisteja pohtimaan mitä on lähiruoka: omalla kasvimaalla, oman kunnan alueella, oman maakunnan vai koko Suomen alueella tuotettua? Satapäinen yleisö yhtyi panelistien mielipiteeseen lähiruoan määritelmästä: lähiruoka on kotimaista ja pääosin samalta talousalueella tuotettua, valmistettua ja tarjoiltua ruokaa.

Keskustelussa korostuivat raaka-aineinen kotimaisuus ja jäljitettävyys. MTK:n Terhi Löfstedt lisäsi lähiruokamääritelmään myös aluetaloudellisen ja työllistävän vaikutuksen, joskin hän painotti kaiken suomalaisen eli kotimaisen ruoan olevan lähiruokaa.

Kuntapäättäjä ja entinen kansanedustaja Pertti Hakanen Sastamalasta haastoi muita panelisteja: ”Meidän tulisi tuoda esiin entistä arvokkaammin maakunnan ruokaperinteitä ja ruokakulttuuria.”

Lihantuottaja Juha Tenho Ulvilasta korosti eläinten elinolosuhteita ja niiden mahdollisuuksia elää lajityypillisen elämän. Eläinten elämään liittyvien tekijöiden tulisi olla mukana laadun ja vastuullisuuden määritelmissä.

Miten lapset voivat olla osa ratkaisua?

Luomulihatilaa pitävä Tenho näki, että asiat voivat muuttua pitkässä juoksussa lasten kautta. Hän peräänkuuluttikin parempaa tietoutta lapsille ruoan alkuperästä.

Pertti Hakanen yhtyi ruokakulttuuritarinan ja viestinnän tarpeeseen: lapsille tulisi näyttää paremmin esimerkkiä ruoan alkuperästä, tuottamisesta ja yhdessä syömisen sosiaalisesta näkökulmasta.

”Sillä tehdään myös ilmastoteko, kun lapset tietävät mitä syövät ja mitä heittävät tai eivät heitä pois. Ruokakulttuurin esimerkit saadaan kotoa ja koulusta”, jatkoi Löfstedt.

Kuinka hyvin kunnat osaavat hankinnan?

MTK:n mukaan kuntien ruokahankinnoista noin 15 prosenttia on lähiruokaa ja 60 prosenttia kotimaista. Terhi Löfstedtin mielestä kuntien hankinnoissa ratkaisevaa on hankkijan tietoisuus laadukkuuden ja vastuullisuuden merkityksestä ja määritelmistä. Löfstedtin mukaan myös kuntapäättäjien eli valtuutettujen tuki on keskeistä.

Sastamalan Hakanen muistutti kuntapäättäjänä, että julkinen hankinta on aina myös inhimillinen asia. Hankintaa tekevän ymmärrys ja osaaminen ostaa ja kilpailuttaa haluttuja tuotteita oikeaan aikaan on keskeistä. Esimerkiksi satokauden aikataulun huomioiminen vaikuttaa hankinnan laatuun.

Esimerkin Hakanen kertoi Sastamalasta, jossa kunnan tuloskorteille on asetettu tavoitteeksi lähiruoan ja jäljitettävyyden parantaminen, jolloin katsetta saadaan pois euroista. Hakanen vetosi päättäjiin, sillä luottamustoimielimet päättävät missä kohtaa organisaatiota hankinta tehdään. Usein helpointa on mennä isompaan hankintakoalitioon ja jättää hienosäätö pois. Kuitenkin ruokapalvelupäällikkö rakentaa varsinaisen ruokalistan ja silloin on ymmärrettävä mitä valmistetaan ja mistä raaka-aineista.

Ruoan hankinnan osalta on kolme keskeistä osa-aluetta. Ensimmäiseksi raaka-aineiden hankinnat on kirjattava kunnan strategiaan, jotta tavoitteet toteutuvat koko kunnan alueella. Strategiassa pitää määritellä kunnan oma tahtotila eli mitä kunta haluaa. Toiseksi poliitikkojen on oltava kiinnostuneita ruoan hankinnasta ja tuettava virkamiehiä strategian toteuttamisessa. Kolmanneksi hankinnoista ja ruokapalveluista vastaavien on tiedettävä erilaisista mahdollisuuksista otettava vastuullisuus ja laatu huomioon.

Proteiinia senioreille

Suomessa syödään lähes miljardi annosta vuodessa niin sanotussa joukkoruokailussa. MTK:n mukaan siitä lähes puolet hankitaan julkisten hankintojen kautta. Määrään kuuluu päiväkoti- ja kouluruokailun lisäksi kaikki soteruokailu eli mm. palvelutalo-, koti- ja sairaalaruokailu.

Yleinen mielikuva sosiaali- ja terveydenhuollon ruoasta ei ole mairitteleva. Pääosin syynä on ruoan esille laitto ja ulkonäkö. Mielikuva aiheuttaa turhaa huolta omaisille sekä pelkoa siitä, saammeko itse vanhuksena päättää mitä syömme.

Keskustelun juontaja Mansikkamäki pohtikin, pitäisikö sote-valinnanvapaus laajentaa myös ruokapalveluihin. Voisiko palvelutalossa tilata annokseen rotukarjan lihaa kuten joissain saa viinilasilliset tai konjakin illalla?

Fazer Food Servicesin asiakkuusjohtaja Tuomas Nurmela muistutti, että kysymys on laajemmista rakenteiden muutoksista. Suomessa on tehty merkittäviä muutoksia sosiaali- ja terveydenhuollonpalveluihin ilman, että itse sote-ratkaisua on saavutettu: Vanhukset pidetään pitempään kotona, hoitoajat sairaaloissa lyhenevät, terveyskeskusten vuodepaikkoja on vähennetty ja hoivakotipaikkoja lisätty.

Suomessa on entistä heikompikuntoisia vanhuksia ja kokonaisuuden hoitamiseen pitäisi kiinnittää paremmin huomiota. ”Iso haaste senioriruokailussa onkin mistä riittävä määrä proteiinia saadaan, sillä esimerkiksi kasvisproteiinia tällä tarvevolyymillä ei Suomesta pelkästään saa”, Nurmela jatkoi.

MTK:n Löfstedt otti tästä kopin ja vakuutti, että vuoropuhelulla tuotantovaje voidaan ratkaista, mikäli sopimukset ja tuotantoajat tehdään pitkällä tähtäimellä.  Löfstedt jatkoi viitaten tavoitteisiin kasvisruoan lisäämiseksi, että ”jos lihan määrää vähennetään, niin voisiko silloin keskittyäkin vain kotimaiseen lihaan?”

Fazerin ja Porin perusturvakeskuksen yhdessä toteuttaman senioriruokailun kliinisen PowerMeals-tutkimuksen lopputuloksena seniorien toimintakyky parani ja unen määrä lisääntyi tutkimusjaksolla jopa puoli tuntia proteiinipitoisen ateriapäivän ansiosta.

Tuomas Nurmela kertoikin, että tutkimuksen seurauksena Fazer Food Servicesillä jatkokehitetään kotiaterioita ja välipalatuotteita entistä paremmin huomioimaan koko ateriapäivän tarpeita.

Juha Tenho intoutui pohtimaan proteiinin merkitystä myös työikäiselle väestölle: ”Hyvältä kuulostaa, jos itsekin saisi vuorokauteen puoli tuntia lisää unta!”

Konkreettiset vinkit vastuullisiin kuntien hankintoihin?

Sastamalan Pertti Hakanen esitti, että kautta linjan laajat keskitetyt kuntakonsernihankinnat voisi purkaa ja laittaa jokainen luottamushenkilö miettimään mitä asialle voisi tehdä. Sekä Löfstedt että Tenho toivoivat, ettei tuijoteta vain euroja vaan ymmärrettäisiin laadukkaan ruoan merkitys ja mietittäisiin avoimen keskustelun avulla ruoka- ja ateriapalveluhankintojen kokonaistaloudellista vaikutusta.

Fazer Food Servicesin Nurmela korosti markkinavuoropuhelun ja seurannan merkitystä hankinta- ja palvelukumppanuudessa. Vuoropuhelussa voidaan määrittää hyvät ja molempia osapuolia hyödyttävät laadulliset kriteerit, joita sitten sopimuskaudella säännöllisesti seurataan, mitataan ja raportoidaan. Tähän lähes valmiin tuen tarjoaa Motivan maa- ja metsätalousministeriölle valmisteltu laadullinen kriteeristö elintarvikehankintoihin.

”Valmius satsata laatuun pari senttiä aterialta voi poikia pitemmällä juoksulla parempaa hyvinvointia ja vähentää siten muita kustannuksia. On kansantaloudellinen etu, että ihmiset ovat hyvässä kunnossa”, muistutti Löfstedt.

 

Lisää aiheesta:

Katso koko keskustelu MTV:n streamista: https://www.mtv.fi/sarja/suomiareena-33001006007/laatua-ja-vastuullisuutta-soteruokapalveluihin-1112897

#oikeussyödähyvin -podcastit: https://www.fazerfoodservices.com/fi/asiantuntijuus/podcastit/

Asiakaskokemus lautasella ja sen ympärillä – laadulliset kriteerit ruokapalveluhankintojen perustana -blogi: https://www.fazerfoodservices.com/fi/asiantuntijuus/blogi/asiakaskokemus-lautasella-ja-sen-ymparilla--laadulliset-kriteerit-ruokapalveluhankintojen-perustana/

Ruokimme tulevaisuutta – kumppanuutta ja vastuullisia hankintoja -blogi: https://www.fazerfoodservices.com/fi/asiantuntijuus/blogi/ruokimme-tulevaisuutta--kumppanuutta-ja-vastuullisia-hankintoja/